..mutta vihdoin näkyy tunnelin päässä valoa.

Luulin ja toivoin asioiden kääntyvän parempaan päin edellisen kirjoituksen ja tapahtumien myötä. Olin todella väärässä.

Kaikki sujui, oltiin hyvissä väleissä ja elättelin toivoa että nyt tästä suosta päästään eteenpäin. Kunnes tuli miehen firman pikkujouluristeily. Perjantai, itse olin järkännyt kavereille omat pikkujoulut kotona. Oli kyllä paras ilta pitkään aikaan, ei stressiä, ei draamaa. 

Lauantaina isäntä tuli illalla kotiin suht hyväkuntoisena. Hänellä oli kuskina toiminut kaveri mukana ja saunan kautta jatkoivat kaljottelua paikallisessa pubissa. Sovittiin että tulis ajoissa kotiin ettei sunnuntai mene vaan sängyssä maaten. Tässä kohtaa toivoa vielä oli. Isäntää ei näkynytkään.

Menin sänkyyn ja ajattelin että noh kyllä se sieltä kotiin tulee jos kerta vähillä yöunilla on ollut liikkeellä. Eipä sitten, havahduin kolmen jälkeen yöllä kun mies tuli käymään kotona hakemassa jotain. Kysyi että olenko nukkumassa johon vastasin että kyllä. Sanoi ottavansa pullon ja kaljat ja käy asemalla. 

Sen jälkeen odotin, odotin ja odotin. Yritin soittaa. Ei vastausta.

Kuuden jälkeen aamulla aloin voida todella pahoin. Kuulin harhoja, toivoin että mies tulisi kotiin. Ei tullut ei. Ei vastausta, ei mitään ilmoitusta.

Itkin ja huusin. Ahdisti. Mitä on tapahtunut....

Soitin aamulla kun sain itseni kasattua miehen äidille, kyselin kavereilta läpi että onko miestä näkyny. Eipä ole ei. Oli kuitenkin äidilleen sitten vastannut että on menossa sinne.

Siitä se paska sitten alkoi. Porukoilla ollessaan laittoi viestiä että pitää puhua. On poissaollessaan tajunnut että nyt mun pitää lähteä pois. Ei välttämättä erota mutta mies kaipaa nyt omaa tilaa ja yksinäisyyttä.

Voi jumalauta mikä vitutus. Äijä kehtasi saapua kotiin seiskan jälkeen illalla eikä pyytänyt edes anteeksi. Sen verran näin ilmeestä ja kysyinkin että oot vissiin ollut jonkun ämmän luona ku et suostu siitä mitään puhumaan. Ja senhän se myönsi. MITEN VITUSSA KEHTAA? Mun kaveri tuli myöhemmin illalla lohduttamaan ja samalla hiillosti miestä joka kertoi ettei ollut pettänyt nyt eikä koskaan aiemminkaan. Vituttaa silti!!!

Olin sunnuntaipäivän aikana pakannut kaiken tarvittavan mukaani. En kuitenkaan kyennyt lähtemään vaikka paikka oli valmiina. Sattui niin paljon. Mies kuitenkin etsi tekopyhän narsistin olemuksensa ja koitti lohduttaa! Ei halua että oon surullinen ja ei kuulemma halua erota tai että lähden. Silti haluaa että muutan pois. Ei kuulemma ole kiire. MITÄ VITTUA?

Mä olen niin pettynyt itseeni. Miksi annoin kaiken tän tapahtua? Otin yhteyttä lainan myöntäneeseen pankkivirkailijaan koska eihän mies mitään asioita kykene tai osaa hoitaa. Noh, asiat ovat nyt siinä reilassa että sain tarpeelliset paperit käsiini jotka menevät eteenpäin ja välittäjä tekee meille lainmukaiset paperit jotka taas menevät pankkiin ja pankista tekevät loput. Nimet alle ja I AM FREE. Tämä lysti tulee maksamaan meille / miehelle lähes 1600e plus kaikki uudet huonekalut, minun tulevan asunnon vuokra ja takuuvuokra. Heihei säästöt, ainiin mutta eihän mulla sellaisia ole. Pian olen vapaa ylimääräisistä laskuista, stressistä, kivusta, sekavuudesta, alkoholisti-narkki-paskasta. Pari kuukautta säästän rahaa ja viimeisillä voimilla pakkaan koko elämäni uuteen paikkaan. Uusi vuosi, uusi elämä. Kukaan ei enää kahlitse mua, kukaan ei käytä hyväkseen, KUKAAN EI VITTUILE!