Edellisestä päivityksestä on aikaa. Näinkin lyhyessä asiat heittivät täysin ympäri ja olen saanut elämääni sitä mitä ansaitsin. Ehkä. 

Tammikuussa muuton jälkeen yritin olla vielä parisuhteessa tämän sekopään kanssa. Sain rauhassa onneksi miettiä omaa elämääni uudestaan ja päädyin parhaimpaan ratkaisuun ikinä; jätin tämän mulkun. Elin tyhjyydessä pitkään kun olin oman elämäni antanut vain hänelle. Aloitin tyhjästä jälleen.

Tammikuussa onneksi tapasin baarista uuden tyypin johon tosin kyllästyin pian.

Headhunterzin keikalta tapasin toisen kaverin, jonka kanssa aloitin seksisuhteen. Kivaa, jännää. Harmi että kyseinen kaveri ei halunnut sen enempää ja tavattiin tosi harvoin. Kyllä nää uudet kuviot piristi tosi paljon mutta olin silti todella maassa pitkään. Tuli ryypättyäkin enemmän ku aikoihin. 

Yksi ilta maaliskuun puolella kaveri kysyi yhtäkkiä taas mukaan iltaa viettämään. Oli kuulemma äijäporukalla liikkeellä, kaikki oli tosin ennestään tuttuja mullekin. Samassa porukassa sattuikin olemaan eräs puolituttu mies, jonka kanssa juteltiin todella paljon ja tanssittiin koko ilta. Se olikin menoa sitten.

Lähdettiin jatkoille kahdestaan lähikuppilaan jossa tunsin sydämeni sulavan. Miksen ollut aiemmin jutellut tämän miehen kanssa? Hän tosin rikkoi kaikki rajat; en halunnut miestä joka olisi kovin paljon vanhempi mua, en halunnut miestä jolla olisi lapsia, en halunnut miestä jolla on huumetaustaa... Miehellä on kaksi lasta ja tosi paljon ongelmia menneiden asioiden kanssa. Menneet asiat eivät niinkään häiritse mutta nyt olen hypännyt perhearkeen kahden lapsen, 7v ja 2,5v pojan äitipuoleksi. Heh, kyllähän se ajatuksena pelotti todella paljon. Ja pelottaa osin vieläkin. Onneks pojat ovat vain joka toinen viikonloppu. 

Kyllä mä annan mahdollisuuden tälle jutulle. Ihminen jolla on sydän paikallaan, joka arvostaa ja kunnioittaa. Meillä on molemmilla haamuja entisestä elämästä jotka välillä sieltä kummittelee. En voi sietää nuoremman pojan äitiä ja hän yrittääkin kaikin keinoin sotkea meidän välit. Moni muukin kyllä taisi yllättyä meidän suhteesta. Itsekin yllätyin. Kaikki luottamus meni edellisen suhteen myötä. Tein tosi paljon töitä sen eteen että pystyin olemaan töissä ja rakentamaan omaa itseäni ja omaa elämääni uudestaan. 

Löysin itsestäni kummallisia piirteitä kun olin taas juomassa. Suutuin ja satutin miestäni huitasemalla haavan nenän päähän ja sen jälkeen sain järkyttävän ahdistus-/paniikkikohtauksen kotona. Löin kämmenellä vessan seinään ja koko kämmen ranteeseen asti mustelmilla. Hmm. Ehkä parempi pysyä selvinpäin ja keskittyä muihin asioihin. Onneksi asia saatiin selvitettyä.

Käytännössä asun mieheni kanssa. Kuukausi tässä ollaan hengailtu ja alettiin virallisesti tapailemaan 1.4. aprillipäivänä. Onneksi hän asuu noin 850 m päässä omasta kämpästäni, lähempänä mun työpaikkaa. Tästä on siis joku 500m. Asiat on toistaiseksi hyvin. Saa nähdä mitä uusi perhe-elämä tuo tullessaan...