keskiviikko, 6. joulukuu 2017

The hardest part of ending is starting again

..mutta vihdoin näkyy tunnelin päässä valoa.

Luulin ja toivoin asioiden kääntyvän parempaan päin edellisen kirjoituksen ja tapahtumien myötä. Olin todella väärässä.

Kaikki sujui, oltiin hyvissä väleissä ja elättelin toivoa että nyt tästä suosta päästään eteenpäin. Kunnes tuli miehen firman pikkujouluristeily. Perjantai, itse olin järkännyt kavereille omat pikkujoulut kotona. Oli kyllä paras ilta pitkään aikaan, ei stressiä, ei draamaa. 

Lauantaina isäntä tuli illalla kotiin suht hyväkuntoisena. Hänellä oli kuskina toiminut kaveri mukana ja saunan kautta jatkoivat kaljottelua paikallisessa pubissa. Sovittiin että tulis ajoissa kotiin ettei sunnuntai mene vaan sängyssä maaten. Tässä kohtaa toivoa vielä oli. Isäntää ei näkynytkään.

Menin sänkyyn ja ajattelin että noh kyllä se sieltä kotiin tulee jos kerta vähillä yöunilla on ollut liikkeellä. Eipä sitten, havahduin kolmen jälkeen yöllä kun mies tuli käymään kotona hakemassa jotain. Kysyi että olenko nukkumassa johon vastasin että kyllä. Sanoi ottavansa pullon ja kaljat ja käy asemalla. 

Sen jälkeen odotin, odotin ja odotin. Yritin soittaa. Ei vastausta.

Kuuden jälkeen aamulla aloin voida todella pahoin. Kuulin harhoja, toivoin että mies tulisi kotiin. Ei tullut ei. Ei vastausta, ei mitään ilmoitusta.

Itkin ja huusin. Ahdisti. Mitä on tapahtunut....

Soitin aamulla kun sain itseni kasattua miehen äidille, kyselin kavereilta läpi että onko miestä näkyny. Eipä ole ei. Oli kuitenkin äidilleen sitten vastannut että on menossa sinne.

Siitä se paska sitten alkoi. Porukoilla ollessaan laittoi viestiä että pitää puhua. On poissaollessaan tajunnut että nyt mun pitää lähteä pois. Ei välttämättä erota mutta mies kaipaa nyt omaa tilaa ja yksinäisyyttä.

Voi jumalauta mikä vitutus. Äijä kehtasi saapua kotiin seiskan jälkeen illalla eikä pyytänyt edes anteeksi. Sen verran näin ilmeestä ja kysyinkin että oot vissiin ollut jonkun ämmän luona ku et suostu siitä mitään puhumaan. Ja senhän se myönsi. MITEN VITUSSA KEHTAA? Mun kaveri tuli myöhemmin illalla lohduttamaan ja samalla hiillosti miestä joka kertoi ettei ollut pettänyt nyt eikä koskaan aiemminkaan. Vituttaa silti!!!

Olin sunnuntaipäivän aikana pakannut kaiken tarvittavan mukaani. En kuitenkaan kyennyt lähtemään vaikka paikka oli valmiina. Sattui niin paljon. Mies kuitenkin etsi tekopyhän narsistin olemuksensa ja koitti lohduttaa! Ei halua että oon surullinen ja ei kuulemma halua erota tai että lähden. Silti haluaa että muutan pois. Ei kuulemma ole kiire. MITÄ VITTUA?

Mä olen niin pettynyt itseeni. Miksi annoin kaiken tän tapahtua? Otin yhteyttä lainan myöntäneeseen pankkivirkailijaan koska eihän mies mitään asioita kykene tai osaa hoitaa. Noh, asiat ovat nyt siinä reilassa että sain tarpeelliset paperit käsiini jotka menevät eteenpäin ja välittäjä tekee meille lainmukaiset paperit jotka taas menevät pankkiin ja pankista tekevät loput. Nimet alle ja I AM FREE. Tämä lysti tulee maksamaan meille / miehelle lähes 1600e plus kaikki uudet huonekalut, minun tulevan asunnon vuokra ja takuuvuokra. Heihei säästöt, ainiin mutta eihän mulla sellaisia ole. Pian olen vapaa ylimääräisistä laskuista, stressistä, kivusta, sekavuudesta, alkoholisti-narkki-paskasta. Pari kuukautta säästän rahaa ja viimeisillä voimilla pakkaan koko elämäni uuteen paikkaan. Uusi vuosi, uusi elämä. Kukaan ei enää kahlitse mua, kukaan ei käytä hyväkseen, KUKAAN EI VITTUILE!

lauantai, 25. marraskuu 2017

Kallista huvia, laskut on maksettava

Ollaan oltu tosi etäisiä ja päivittäistä tiuskimista ollut viimeset pari viikkoa. En oo jaksanu välittää. Kissa taas tehny sitä ja tätä ja se aiheuttaa kuulemma vain pelkkiä ongelmia. 

Ensimmäisen postauksen saunareissun jäljiltä kuulemma silmät olleet erittäin arat pitkään. Kissan syy.

__

Hänellä firman pikkujoulut. 

En viitsinyt itse jäädä istumaan yksin kotiin niin lähdin ystävän kanssa muutamalle. Se reissu ei oikein putkeen mennyt niin tulin ennen kolmea yöllä kotiin. Miehen piti tulla ennen neljää juhlista, ilmoitti kyllä jo aiemmin ettei aio mennä baariin. Noh, siellä hän oli varmaankin siihen neljään koska olin itse jo puoliunessa kun kuulin oven käyvän. Heräsin muutaman tunnin päästä ja ihmettelin kun ei miestä näy. Luulin ensin että olisi nukahtanut sohvalle, tai pahempaa että olis edelleen pelaamassa koneella.

Kaikista pahin kuitenkin iski... Menin olohuoneeseen, laitoin valot.. Isäntä  tyytyväisenä istuu sohvalla kännykän kanssa. Kasvot paljasti totuuden.. oli ottanut amfetamiinia.

Ei jumalauta saatana. Tästä on puhuttu yli puoli vuotta sitten että ei. EI ENÄÄ. Kun ei pää kestä. 

Olihan ne laskut odotettavissa. Alkaa kuulua itkuhuutoa sohvalta, ahdistaa. Mitä oikeen odotti? Tästä alkoikin aivan järisyttävä avautuminen. Puhui itsestään koko ajan;

Olen paska ihminen, Epäonnistunut luuseri. Kukaan ei ansaitse, kaikki vihaa. Mitä teen väärin, miten voin muuttua, en osaa, en tiedä. Paska olla, oksettaa, väsyttää, huimaa, sydän hakkaa. AHDISTAA.

Hänen on parempi olla yksin, hän ei tee mua enää onnelliseksi, miten hän saa ittensä paremmaksi.. 

___

Hohhoijjaa.Lauantai-angstit. Mä oon niin pettynyt ja vihanen. Olin jo valmis siinä seitsemän jälkeen aamulla pakkaamaan tavarani ja lähtee. Pirinkäytölle oli vaan yks selitys: hän halusi olla hetken parempi ihminen. Ei vittu... Se onkin se ainoa ratkasu! Luottamus ropisi aika rajusti. 

Hetken elätin jo toivoa että tälle päivälle oli jotain kivempaa tiedossa kun oli puhe treeneistä ja muusta. No ei, vauhdilla mentiin sekin päivä. Tää on ku eläis jonkun teinin kanssa..

Kiitos ja illanjatkot.

keskiviikko, 15. marraskuu 2017

Psykoosit tulille, henkinen kohtaaminen

Lauantaina lähdettiin ajelulle ja "isoon kauppaan" ostoksille. Ei ollut varsinaisesti mitään ostotarkoituksia mutta lähdettiimpä kuitenkin. Ajattelin sen olevan sitä niin sanottua yhteistä aikaa.

Hermot oli palaa jo navigointia tehdessä, en osaa lukea mapsia sitten yhtään ja oliohan tämän tietää. 

Takaisintulomatkalla hän otti puheeksi kuinka länsimaissa seksuaalisuus on lisääntynyt hirveästi vaikka seksi ja läheisyys ei ole mitenkään tärkeitä parisuhteessa. Hän tarvitsee vain henkisen suhteen...

Tätä kun pohtii niin käytännössä olemme vain kämppiksiä. Läheisyyttä ei (enää) ole ja keskustelutaidotkin ovat jo ruostuneet puhki. Seksi on vain pakollinen pahe ja seksuaalinen ylilataus on oliolle vain ruoan, vitamiinien ja salillakäymisen haittavaikutuksia..minun mielestäni. Tai siltä se vaikuttaa.

__

Tänä viikonloppuna hän juhlii synttäreitään ja aiemmin tuli puheeksi leipominen ja kämpän siivous. Yritin hienovaraisesti jo ilmoittaa että voin toki auttaa jos hän pyytää. En aio muuten puuttua koko asiaan. Ei kommenttia siinä vaiheessa. Ehdotin myöhemmin että voisin leipoa jonkun täytekakun. Noh tähän karmea ärähdys että minunko juhlat nämä ovat? Öö ei? Hän ei pidä makeasta ja tästä sitten kovaan ääneen karjaisikin että hän ei koskaan voi syödä juhlissa mitään kun aina on makeaa makeaa. Noh ihan sama mulle. 

En tee mitään.

Äsken ilmoitti että perjantain vapaapäivänä menee ÄITINSÄ KANSSA KAUPPAAN JA MENEE ÄITINSÄ LUO LEIPOMAAN kun itse ei osaa.

Asiahan ei sinänsä minulle kuulu............

maanantai, 13. marraskuu 2017

Kissa

Tänään kissa sai kuulla kunniansa.

Tulin kotiin kaupan kautta ja vastassa lämmitetty sauna ja kiukkuinen olio. Tuli saunasta silmiä hieroen:

"Vittu tosta kissasta ei oo mitään muuta ku haittaa. Silmät täynnä kissankarvoja, kirvelee! Vittuku ei voi saunastakaan enää nauttia ku kissa sotkee kaiken! Kaikki on taas paskaa."

Teeveestäkään ei taas tuu mitään.

"Vittu toi kissa saa lähtee. Vaatteet, pyyhkeet, saunatakit ja kaikki aina vittu karvoissa!"

Mietin et kirveleekö ne puolen vuoden pershiet silmissä ollenkaa? Ei sitä saunaa oo koskaa pesty täällä asumisen aikana..

Auttaisiko asiaan se että saunomisen jälkeen nostais laudeliinan kuivumaan kaiteelle, tai että laittais vaatteet ja muut pyykkikoriin tai kaappiin, naulakkoon roikkumaan lattialla lojumisen sijasta? 

Asiahan ei sinänsä minulle kuulu.