https://mielenihmeet.fi/hauraimmat-ihmiset-vaikuttavat-vahvimmilta/

Kuvittelin olevani tosi vahva ja tajusinkin sen liian myöhään. En aiemmin kokenut ahdistusta ja masennusta tästä tilanteesta mutta nyt alan näkemään millä tavoin nämä arjessani näkyivät. Ei pelkästään sillä että puhuin jatkuvasti tilanteista, aloin tekemään pakko-oireisesti asioita. Purin stressiä ja raivoa siivoamisella josta ei kuitenkaan ollut sen suurempaa hyötyä. Likaa ja turhaa krääsää tuli koko ajan varsinkin kun tämä toinen osapuoli ei osallistunut siivoukseen millään tavalla, päin vastoin sotkemalla tahalteen. Tai no joo, saattoi hän joskus pestä pyykkikoneessa vain omat vaatteensa jotka jouduin sitten laittamaan kuivumaan.

Tuli ostettua paljon ylimääräistä tavaraa, välillä herkkuja. Järjestelin tavaroita uudestaan ja uudestaan, pyyhin pöytiä ja imuroin. Laitoin toki ruokaakin hieman "sumussa" ja ruoka ei päivän jälkeen enää kelvannutkaan herralle. Toin usein myös ruokaa muualta, jouluaikaan sukulaisilta ylimääräisiä ja nekään eivät kelvanneet. Harmitti kovasti kun en itse jaksanut kaikkea syödä. 

Ahdistus on ilmennyt myös sydämentykytyksinä, painajaisina ja unettomina öinä. Samat asiat rullaavat päässä pakonomaisesti, looppina. Pelkään ja kuvittelen koko ajan pahinta. Unohdan yksinkertaisemmatkin asiat. Ehkä muutto ja muutenkin elämäntaparemontti tekee hyvää. Ainakin toivottavasti.